keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

unet joissa peurat puhuvat

Voisit sinä naisellisemminkin pukeutua äiti sanoo mutta en halua. Ostan uuden lippiksen ja sisko sanoo että näytän aivan ratsastaja-lesbolta. En halua hametta enkä kireitä housuja, tuntuu että jos pukeudun poikamaisesti olen kilpailun ulkopuolella. Minun ei tarvitse näyttää hyvältä. Minua ei vertailla, minun ei tarvitse olla laiha ja houkutteleva. Voin olla vain eikä kukaan katso minua, saan olla ruma. Ei tarvitse olla laiha.

A:n mielestä en ole edistynyt parantumisessa yhtään. Hän ei halua seurustella syömishäiriöisen kanssa. Mikä siinä voi niin vaikeaa olla otat vaan ruokaa kaapista ja syöt. Viillän itseäni nilkkaan ja valehtelen siitä. A saa tietää ja suuttuu eikä puhu moneen päivään. Olen valehtelija, petturi, sairas hullu, jonka kanssa ei voi olla. Liian raskas ihminen ymmärtää. Pyydän anteeksi että olen sairas ja lupaan mennä lääkäriin pyytämään lääkkeitä jos hän ei vain jättäisi. Hän miettii asiaa. Minä odotan.

Huomenna aamuvuoro taas. Mummot kiukuttelevat ja huutavat. Olen ystävällinen ja reipas, hoidan ja kirjaan. A on siivonnut koko asunnon. Ostan hänelle pätkis-suklaapaloja palkinnoksi. Jos jaksan herään yhdeltä ja menen häntä töistä vastaan. Perjantaina on yhteinen vapaa päivä. Jos hän antaisi anteeksi siihen mennessä.