perjantai 27. helmikuuta 2009
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
the more that i weigh the more time that i waste
170kcal tähän mennessä. Aamulla bodycombat ja kävely kouluun ja takaisin. Tarvin sykemittarin on vaikea arvioida kulutettuja kaloreita. On kevyt olo. Olen tyytyväinen itseeni. Palkitsen itseäni katsomalla jakson supersize vs. superskinny. Tulispa se sarja jo pian Suomeen. Tänään oli hyvä päivä.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Starving works
Kaunein lumisade alkoi kun kävelin Sibiksestä kotiin. Ostin huomiseksi ruuaksi kotimaisen kurkun ja purkkaa. Kuuntelin Radioheadin Amnesiac ja oli kevyt olo vatsassa. 355kcal tähän mennessä. Aion syödä vielä ainakin omenan ja profeel -jogurtin. En ymmärrä miten ihmiset voivat syödä niin paljon. Ihan vähälläkin pärjää ihan hyvin ja silti jaksaa kuntosalilla ja lenkillä.
A ei jaksa enää. Tarvit apua se sanoo toi ei oo normaalia miks koko ajan pitää laihduttaa sä oot jo vitun laiha mä oon niin vittuuntunut tähän tilanteeseen en jaksa olla koko ajan huolissani ja ärsyttää toi jo tajuatko miten paljon toi vaikuttaa muhun ja meidän parisuhteeseen. En tajua. käperryn sen syliin ja lupaan syödä enemmän.
Torstaina tulee paras ystävä Tampereelta kylään. Toivon että N ymmärtää etten voi syödä kaikkea mitä hän tai muut. Perjantaina mennään taas Mollyyn juomaan olutta. Taidan sallia sen itselleni. Pysyn kaikki muut päivät tiukkana. Tänään saan olla illan yksin. Kämppikset ovat lähteneet, ei vohvelibileitä tänään meillä.
Olen lopettanut kahvin juonnin, en oikein tiedä pitäisikö sitä juoda vai ei. Toisaalta se nopeuttaa aineenvaihduntaa mutta toisaalta se on diureetti ja jos sitä juo liikaa elimistö alkaa kerätä kaikkia muita nesteitä itseensä niin kuin kuivumisen pelossa, enkä tahdo sitäkään. Ehkä juon vain yhden kupin vihreää teetä iltaisin.
A ei jaksa enää. Tarvit apua se sanoo toi ei oo normaalia miks koko ajan pitää laihduttaa sä oot jo vitun laiha mä oon niin vittuuntunut tähän tilanteeseen en jaksa olla koko ajan huolissani ja ärsyttää toi jo tajuatko miten paljon toi vaikuttaa muhun ja meidän parisuhteeseen. En tajua. käperryn sen syliin ja lupaan syödä enemmän.
Torstaina tulee paras ystävä Tampereelta kylään. Toivon että N ymmärtää etten voi syödä kaikkea mitä hän tai muut. Perjantaina mennään taas Mollyyn juomaan olutta. Taidan sallia sen itselleni. Pysyn kaikki muut päivät tiukkana. Tänään saan olla illan yksin. Kämppikset ovat lähteneet, ei vohvelibileitä tänään meillä.
Olen lopettanut kahvin juonnin, en oikein tiedä pitäisikö sitä juoda vai ei. Toisaalta se nopeuttaa aineenvaihduntaa mutta toisaalta se on diureetti ja jos sitä juo liikaa elimistö alkaa kerätä kaikkia muita nesteitä itseensä niin kuin kuivumisen pelossa, enkä tahdo sitäkään. Ehkä juon vain yhden kupin vihreää teetä iltaisin.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
wake me up only nightmares take me in
Ratikassa haisee popcorni. Pikkutyttö syö leffasta ylijääneitä. Kuvottaa, vatsassa kiertää. Olen lihava ja ällöttävä. Luokkakaverit menevät Iguanaan syömään hei tuu meidän kaa oikeesti olis tosi kivaa, voi ei kun ehdin jo sopia muuta voi harmi olis ollu niin kivaa valehtelen. Istun kotona koko illan. En voi syödä siellä. En vain voi.
Keskellä yötä herään kipuun. Vatsaa pistää ja polttaa en saa henkeä. Yritän etsiä asentoa, mikään ei helpota. Juon vettä, mikään ei helpota. Kuudelta aamulla kipu jää taakse ja saan taas nukuttua. Koko päivän oksettaa. Onko tähän jotain lääkettä, jotain joka poistaa nesteen kehosta. Jotain joka veisi pois turvotuksen ja kivun.
Sisko tulee poikaystävän kanssa yöksi. Fetajuustokolmiota ja suklaavanukkaita aamupalaksi en mä kiitos ota mulla on tää mun oma jogurtti. Ne kävelevät niin hitaasti että turhaudun. En saa ikinä näitä oksettavia kaloreita pois itsestäni. Syön liikaa koko ajan. Oksetan itseäni. On pakko alkaa syödä vähemmän. Pakko.
Huominen luento on peruttu. Pitäisi tehdä ryhmätyötä mutta en jaksa. Huomenna menemme kämppiksen kanssa uimaan. En uskalla nousta pukuhuoneen isolle mekaaniselle vaa'alle. Kun olin ensimmäisen kerran uimahallissa menin ihmettelemään vaakaa. Siinä on iso taulu joka näyttää armottomasti numerot 500 gramman tarkkuudella. Alaston nainen tuli taakseni, kuule siihen vaan rohkeesti tää näyttää aina oikein mitkään digitaalivaa'at ei näytä. Mulla on jo kymmeniä vuosia pysynyt paino tossa viidessäkymmenessä kahdessa yli viidenkymmenen viiden ei saa mennä mutta mulla ei oo mitään hätää tiedätkö miksi, kato se on mä ite joka sitä ruokaa suuhuni pistän eikä kukaan muu että kato säkin vain tarkkaan mitä syöt ettet pääse lihomaan. Lupaan katsoa tarkkaan mitä syön, hymyilen vaikka huulia kiristää ja livahdan suihkuun.
Jos huomenna olisi parempi päivä.
Keskellä yötä herään kipuun. Vatsaa pistää ja polttaa en saa henkeä. Yritän etsiä asentoa, mikään ei helpota. Juon vettä, mikään ei helpota. Kuudelta aamulla kipu jää taakse ja saan taas nukuttua. Koko päivän oksettaa. Onko tähän jotain lääkettä, jotain joka poistaa nesteen kehosta. Jotain joka veisi pois turvotuksen ja kivun.
Sisko tulee poikaystävän kanssa yöksi. Fetajuustokolmiota ja suklaavanukkaita aamupalaksi en mä kiitos ota mulla on tää mun oma jogurtti. Ne kävelevät niin hitaasti että turhaudun. En saa ikinä näitä oksettavia kaloreita pois itsestäni. Syön liikaa koko ajan. Oksetan itseäni. On pakko alkaa syödä vähemmän. Pakko.
Huominen luento on peruttu. Pitäisi tehdä ryhmätyötä mutta en jaksa. Huomenna menemme kämppiksen kanssa uimaan. En uskalla nousta pukuhuoneen isolle mekaaniselle vaa'alle. Kun olin ensimmäisen kerran uimahallissa menin ihmettelemään vaakaa. Siinä on iso taulu joka näyttää armottomasti numerot 500 gramman tarkkuudella. Alaston nainen tuli taakseni, kuule siihen vaan rohkeesti tää näyttää aina oikein mitkään digitaalivaa'at ei näytä. Mulla on jo kymmeniä vuosia pysynyt paino tossa viidessäkymmenessä kahdessa yli viidenkymmenen viiden ei saa mennä mutta mulla ei oo mitään hätää tiedätkö miksi, kato se on mä ite joka sitä ruokaa suuhuni pistän eikä kukaan muu että kato säkin vain tarkkaan mitä syöt ettet pääse lihomaan. Lupaan katsoa tarkkaan mitä syön, hymyilen vaikka huulia kiristää ja livahdan suihkuun.
Jos huomenna olisi parempi päivä.
tiistai 10. helmikuuta 2009
yes i'm ready to jump
48,9kg
Luulin, että olisin lihonut tuhat kiloa viikonlopun aikana. Söin kotona käydessäni bataattikeittoa ja leipää ja join viiniä ja söin PÄHKINÖITÄ ja JOGURTTIMANSIKOITA. Maistui hyvältä mutta vatsa tuli kipeäksi niin isosta määrästä kerralla. Baarissa join vain vettä ja oksensin kipua pois.
Todista että sulla ei ole syömishäiriötä, A sanoo, syö huomenna 2000 kaloria niin uskon sua että kaikki on hyvin. Alan itkeä, en voi syödä kahtatuhatta. En voi syödä edes tuhatta. En vain voi.
Huomenna menen röntgeniin kuvauttamaan jalan. Eilisen lenkin jälkeen olen taas nilkuttanut koko päivän. Uinti on ainoa mikä ei satu. Olin tänään uimassa ja huomenna menen taas. Uimahallit ovat parasta thinspirationia: isot lihavat naiset kämmenenkokoisine nänneineen ja ne nuoret superlaihat tytöt joiden lapaluut törröttävät kuin pienet siivet selässä.
En haluaisi mitään muuta kun bodyattackiin kun uusi ohjelmakin on alkanut ja kaikkea. Haluan laittaa uudet housut jalkaan ja hyppiä eturivissä. Haluan tuntea kuinka sydämen syke ottaa kiinni musiikin, eikä ehdi ajatella mitään ja melkein tuntee kuinka kalorit sulavat pois.
Olen rakastunut Lily Alleniin. Tulispa se johonkin festareille kesällä.
Paino laskee hitaasti mutta varmasti. Mulla ei ole kiire. Aina kaikissa lehdissä sanotaan että mitä hitaammin sen pysyvämmin. En uskalla syödä liian vähääkään kaloreita koska helposti alan sitten ahmia ja oksentaa. Kaikki pysyy kontrollissa kun koskaan ei ole liian kova nälkä. Päätin että viimeistään kun kesäkuu alkaa painan 44kg.
Hiukset pitäisi värjätä mutta päätin, että hiusväri on palkinto sitten kun paino on 47.
Luulin, että olisin lihonut tuhat kiloa viikonlopun aikana. Söin kotona käydessäni bataattikeittoa ja leipää ja join viiniä ja söin PÄHKINÖITÄ ja JOGURTTIMANSIKOITA. Maistui hyvältä mutta vatsa tuli kipeäksi niin isosta määrästä kerralla. Baarissa join vain vettä ja oksensin kipua pois.
Todista että sulla ei ole syömishäiriötä, A sanoo, syö huomenna 2000 kaloria niin uskon sua että kaikki on hyvin. Alan itkeä, en voi syödä kahtatuhatta. En voi syödä edes tuhatta. En vain voi.
Huomenna menen röntgeniin kuvauttamaan jalan. Eilisen lenkin jälkeen olen taas nilkuttanut koko päivän. Uinti on ainoa mikä ei satu. Olin tänään uimassa ja huomenna menen taas. Uimahallit ovat parasta thinspirationia: isot lihavat naiset kämmenenkokoisine nänneineen ja ne nuoret superlaihat tytöt joiden lapaluut törröttävät kuin pienet siivet selässä.
En haluaisi mitään muuta kun bodyattackiin kun uusi ohjelmakin on alkanut ja kaikkea. Haluan laittaa uudet housut jalkaan ja hyppiä eturivissä. Haluan tuntea kuinka sydämen syke ottaa kiinni musiikin, eikä ehdi ajatella mitään ja melkein tuntee kuinka kalorit sulavat pois.
Olen rakastunut Lily Alleniin. Tulispa se johonkin festareille kesällä.
Paino laskee hitaasti mutta varmasti. Mulla ei ole kiire. Aina kaikissa lehdissä sanotaan että mitä hitaammin sen pysyvämmin. En uskalla syödä liian vähääkään kaloreita koska helposti alan sitten ahmia ja oksentaa. Kaikki pysyy kontrollissa kun koskaan ei ole liian kova nälkä. Päätin että viimeistään kun kesäkuu alkaa painan 44kg.
Hiukset pitäisi värjätä mutta päätin, että hiusväri on palkinto sitten kun paino on 47.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Sunday morning
49,0kg
Eilen kiersin Töölönlahden kahdesti. Sormet muuttuivat valkoisiksi vaikka oli kahdet tumput päällekkäin. Oli pakko mennä kotiin lämmittelemään vaikka teki mieli vielä jatkaa. Matkalla näin sorsia ja kaneja ja koiria. Tänään menen Bodybalanceen, siellä on uusi ohjelma. Olen alkanut tykätä siitä. Mitä useammin käyn siellä sitä rankemmaksi se muuttuu ja lopuksi on aina rentoutus ja tuntuu niin hyvältä rauhoittua hetkeksi. Keskiviikkona on lääkäri jalasta. A tulee iltapäivällä ja on ehkä pari yötä. Lupasin, että teemme yhdessä japanilaisia Daifuku-leivoksia.
Perjantaina äiti oli Helsingissä. Ostimme kassillisen ruokaa Kampin K-marketista ja ota nyt vaan kaikkea kun mä maksan äiti sanoi. Ostin kallista luomu-teetä. Joimme teetä ja söimme profeel -cottifrutti välipalat. Oli jo ikävä äitiä. Äiti sanoi että minun pitää syödä enemmän ja lämmintä ruokaa. Ensi viikonloppuna menen kotiin. Lupasin laittaa ruokaa lauantaina.
Sain joululahjaksi keittiövaa'an, enkä ymmärrä miten olen koskaan voinut elää ilman sitä. Nyt pystyn kirjaamaan ylös paljon tarkemmin paljonko syön ja laskemaan kalorit. En ole yhtään ahdistunut kun tiedän tasan tarkkaan koko ajan paljonko olen syönyt. Huomasin, että jos olen kaupungilla tai koulussa ja joudun siellä ostamaan vaikka jonkun hedelmän ja syömään sen niin ahdistun suunnattomasti jos en voi punnita sitä. Onneksi kaupoissa voi käyttää hedelmävaakaa.
Voisinpa asua yksin. Näillä vuokrilla se vaan ei ehkä koskaan tule olemaan mahdollista. Kämppiksessä ei ole mitään vikaa. Hän on kivoin ja paras ystävä mutta joskus aina toivoo, että saisi olla täysin omassa rauhassa eikä tarvisi haistella maailman ihanimman tuoksuista linssipataa uunissa tai kuunnella vohveleiden tirinää pannussa. Ei olisi kuin minun omat turvalliset ruuat jääkaapissa.
Olin aivan sekaisin kun kuulin siitä Madonnan keikasta. Mun on ihan pakko päästä sinne. Ihan pakko.
Eilen kiersin Töölönlahden kahdesti. Sormet muuttuivat valkoisiksi vaikka oli kahdet tumput päällekkäin. Oli pakko mennä kotiin lämmittelemään vaikka teki mieli vielä jatkaa. Matkalla näin sorsia ja kaneja ja koiria. Tänään menen Bodybalanceen, siellä on uusi ohjelma. Olen alkanut tykätä siitä. Mitä useammin käyn siellä sitä rankemmaksi se muuttuu ja lopuksi on aina rentoutus ja tuntuu niin hyvältä rauhoittua hetkeksi. Keskiviikkona on lääkäri jalasta. A tulee iltapäivällä ja on ehkä pari yötä. Lupasin, että teemme yhdessä japanilaisia Daifuku-leivoksia.
Perjantaina äiti oli Helsingissä. Ostimme kassillisen ruokaa Kampin K-marketista ja ota nyt vaan kaikkea kun mä maksan äiti sanoi. Ostin kallista luomu-teetä. Joimme teetä ja söimme profeel -cottifrutti välipalat. Oli jo ikävä äitiä. Äiti sanoi että minun pitää syödä enemmän ja lämmintä ruokaa. Ensi viikonloppuna menen kotiin. Lupasin laittaa ruokaa lauantaina.
Sain joululahjaksi keittiövaa'an, enkä ymmärrä miten olen koskaan voinut elää ilman sitä. Nyt pystyn kirjaamaan ylös paljon tarkemmin paljonko syön ja laskemaan kalorit. En ole yhtään ahdistunut kun tiedän tasan tarkkaan koko ajan paljonko olen syönyt. Huomasin, että jos olen kaupungilla tai koulussa ja joudun siellä ostamaan vaikka jonkun hedelmän ja syömään sen niin ahdistun suunnattomasti jos en voi punnita sitä. Onneksi kaupoissa voi käyttää hedelmävaakaa.
Voisinpa asua yksin. Näillä vuokrilla se vaan ei ehkä koskaan tule olemaan mahdollista. Kämppiksessä ei ole mitään vikaa. Hän on kivoin ja paras ystävä mutta joskus aina toivoo, että saisi olla täysin omassa rauhassa eikä tarvisi haistella maailman ihanimman tuoksuista linssipataa uunissa tai kuunnella vohveleiden tirinää pannussa. Ei olisi kuin minun omat turvalliset ruuat jääkaapissa.
Olin aivan sekaisin kun kuulin siitä Madonnan keikasta. Mun on ihan pakko päästä sinne. Ihan pakko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
