Painan jo 49. Nesteet ovat palanneet, kuukautiset ja alkoholi turvottavat en ole jaksanut laskea mitä syön. Olen lihava ja oksettava. Häpeän itseäni. Kaikki tuntuu niin tarpeettomalta. En tiedä jaksanko laihduttaa en keksi miksi laihduttaisin. Haluaisin vain olla normaali. Haluaisin olla terve ja syödä normaalisti ja terveellisesti. Niin että olisi joskus ruumiissa hyvä olo. Nyt ei koskaan ole, ei vaikka kuinka laihtuisin. Jos syön tunnen syyllisyyttä ja oksennan. Jos en syö olen alakuloinen ja apaattinen ja tunnen silti syöneeni liikaa. Haluaisin apua tähän pakkomielteiseen syömättömyyteen ja järjettömään ahmimiseen. En pysty hallitsemaan tätä. Haluaisin hakea apua mutta en tiedä pystynkö ja uskallanko ilman A:n tukea. En jaksa enää taistella. En jaksa tätä enää. A on alkanut jo tapailla sitä naista. Sitä johon on kuulemma ollut ihastunut koko meidän vuoden kestäneen suhteen ajan. Sattuu niin paljon että on vaikea hengittää. En tiedä mitä teen, tuntuu että olen täysin umpikujassa. Ikkunan takana on kevät mutta en tahdo mennä ulos. Tuntuu etten riitä auringolle pahan oloni kanssa. Tuntuu että olen täysin yksin.