sunnuntai 31. toukokuuta 2009

I love you to the bones

Kammottavan kevään jälkeen A suostuu palaamaan yhteen. Jos syömishäiriö loppuu tähän. Jos laihduttaminen loppuu tähän. Jos laihduttaminen alkaa niin eroamme taas heti koska hän ei jaksa. Hän ei aio katsella kun näännytän itseni nälkään. Jos lupaan pysyä normaalipainossa ja syödä kunnolla niin voimme palata yhteen. Ja millään pro ana -sivuilla ei sitten enää käydä.

Nyt kaikki on siis hyvin taas. Paitsi vihaan itseäni. Paitsi olen lihava ja oksettava. BMI 18.8 eli NORMAALIPAINO. Olen lihonut kolmessa kuukaudessa miljoona kiloa. Tekee mieli oksentaa.

Kesä on tullut ja olen oksettava löysä läski valas. En voi todellakaan mennä mihinkään ulos. Mitkään vaatteet ei näytä hyvältä. En todellakaan voi mennä rannalle. En voi olla tässä ruumiissa. Jos laihdutan ihan vähän. Muutaman kilon vain. Jotenkin salaa. Jätän vain kaikki hiilarit pois ja liikun vielä enemmän. On niin helppoa laihduttaa kun asuu yksin Helsingissä. Kukaan ei huomaa, ei kukaan välitä. Mutta nyt kun asun kesän A:n luona on vaikeampi salata. Mutta jos laihdutan ihan vähän, vain muutaman kilon. Ei kai A siitä voi suuttua.

Ei kommentteja: