need you now somehow

En tiedä miten tämä taas on mennyt tähän oksentelemiseen. Väsyttää enkä jaksa lähteä salille ja sitten vain olen yksin kotona. Syön ja oksennan. En ahmi mutta jogurttikin tuntuu olevan liikaa päärynä on liikaa kaikki on liikaa. T (joka on taas palannut luokseni kuukauden erossa olon jälkeen ja tuonut kukkia ja luvannut tällä kertaa olla tosissaan ja minä olen taas uskonut kaiken) tietää liikaa ja ahdistaa että hän tietää en haluaisi kenenkään tietävän mitään syömisistäni. T huomaa koko ajan enemmän miten rajoittunut olen ja kohta todennäköisesti lähtee taas. En haluaisi pilata tätä taas. Haluaisin yrittää. Tässä painossa oleminen vain tuntuu yksinkertaisesti mahdottomalta ja ahdistavalta. Toivoisin että T tulisi pian tänne etten voisi oksentaa. Toivoisin että kämppis tulisi kotiin. Oksentaminen on liian helppoa. Kaiken saa pois mikä ahdistaa. Pitäisi lähteä lenkille niin tulisi muuta ajateltavaa ja kuluttaisin kaloreita hieman järkevämmin. Pitäisi pitäisi pitäisi. Ahdistaa.