T:n rinkka makaa eteisen lattialla. Laatikoita tulee toisensa jälkeen. Laseja, kattiloita ja vedenkeitin. Minä punnitsen ja mittaan, ruokaa ja itseäni. Päivä toisensa jälkeen. Miksi minun pitäisi syödä jos ei T:kään muista syödä. Jokaisen gramman, jokaisen kilon kadotessa olen vahvempi. Olen tyytyväisempi, olen onnellisempi, olen parempi. Juoksen, uin, jumppaan, kaiken ylimääräisen pystyy poistamaan, niin helposti valuu vatsastani takaisin eikä kukaan näe, kukaan ei huomaa.
Halki synkän veen ,vene hiljalleen lipuu saareen syrjäiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti