Breath on

49,0kg

Pääsenköhän ikinä eroon tuosta luvusta. Viime viikolla oli jo 48,6 ja olin niin onnellinen ja nyt taas nousussa. Toisaalta join kyllä eilen pari olutta ja alkoholi sitoo nestettä, niin ei kai ihme että on noussut. Ajattelin kyllä, että jos hellittäisin hieman nyt joulun aikaan. Antaisin itselleni luvan syödä jouluruokia, en tietenkään luovu kontrollista mutta söisin niin etten pahoittaisi äidin mieltä jouluaattona. Tiedän etten kuitenkaan syö mitään herkkuja enkä jälkiruokia mutta jos antaisin luvan itselleni syödä vähän porkkanalaatikkoa ja graavia lohta enkä tuntisi siitä syyllisyyttä. Jos ottaisin tavoitteeksi että paino pysyy samana nyt vähän aikaa. Tammikuussa kuitenkin pystyn aloittamaan taas teholaihduttamisen kun koulukin alkaa. Kaikki on niin paljon helpompaa silloin ja jalkakin alkaa jo parantua niin pääsen kohta kunnolla liikkumaan.

A on ollut melkein viikon jo polttamatta. Olemme riidelleet melkein joka päivä. Eilen pahimmin. Kun A suuttuu hän sanoo kaikkea mikä loukkaa. Hän tuskin tarkoittaa oikeasti mitä sanoo kun on vihainen mutta se tuntuu niin pahalta, tunnen itseni niin huonoksi ja tarpeettomaksi. Vaikka olisin päättänyt että voin syödä vähän enemmän tuntematta syyllisyyttä niin päätän taas uudestaan etten ansaitse sitä. Istun vessan lattialla ja itken, tekee mieli oksentaa. Kaduttaa jokainen pala minkä olen päivän aikana syönyt. Viillän pohkeeseen rumia jälkiä vaikka tiedän, että huomenna sekin kaduttaa. Taas pitää salailla ja riisua niin että A ei näe. Olen luvannut niin monta kertaa, että lopetan sellaisen. Tuntuu, että 49 kiloa painaa enemmän kuin koskaan.

City lights

48,9kg

Syömiset on menneet paljon paremmin viime päivinä. Huomaan, että jos olen antanut itselleni luvan syödä jo etukäteen ja suhteuttanut sen päivän muihin ruokiin niin syyllisyyden tunteet eivät ole ollenkaan niin vahvat kuin jos syön jotain mitä en ollut suunnitellut etukäteen. Jos syön jotain hetken mielijohteesta vaikka leipää niin kuin viime viikolla, en pysty olemaan itseni kanssa ennen kuin olen oksentanut kaiken pois. Eilen esimerkiksi päätin että saan syödä palan lohta ja ruisleipää ja se pysyi täysin kontrollissa enkä tuntenut siitä syyllisyyttä. Aina jos kontrolli pettää tunnen itseni epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi.

Tänään kävin bodybalancessa aamulla. Sadat naakat lensivät ylitseni ja kaupunki tuoksui vastaleivotulta pullalta ja sahanpuruilta. Jalka kipeytyi vain hieman ja lonkan avaukset olivat ainoat liikkeet mihin en pystynyt. Uudet ohjelmat ovat jo alkaneet ja haluaisin vain päästä jo bodycombatiin ja bodysteppiin. Olen kuitenkin laihtunut tosi hyvin ilman liikuntaakin mutta on sellainen löysä olo ja tiedän, että liikunta nostaisi mielialaa tosi paljon. Kun on tottunut liikkumaan paljon niin tulee ihan voimaton olo kun yhtäkkiä on pakko olla paikallaan.

Lauantaina oltiin elokuvissa katsomassa Quantum of solace. Tuntuu hyvältä kun ei koskaan edes tee mieli karkkia tai popcornia. Söin Läkerol -pastilleja ja olin tyytyväinen itseeni. Elokuvan jälkeen menimme baariin ja teki niin paljon mieli juoda. Toivoin, että voisin hetkeksi unohtaa kaiken, juoda sen verran, että hartiat rentoutuisivat ja olisi kuplivan hyvä olla. Kynttilät paloivat jokaisessa pöydässä ja maistoin hieman viskiä.

A on päättänyt lopettaa tupakoinnin. Olen siitä tosi onnellinen. On vaikeaa seurustella ihmisen kanssa, joka polttaa kun ei itse polta. A ehdotti, että kun hän kerran lopettaa tupakoinnin niin minä voisin joustaa syömisessä sen verran, että voisimme kerran viikossa, vaikka aina lauantaisin, syödä samaa ruokaa. Sanoin, että voin harkita asiaa. Tiedän kuinka paljon pahaa mieltä tuotan hänelle kun en pysty syömään niin kuin muut. Ehkä voisin yrittää sitä jos se tekee hänet onnelliseksi.

Tragic waste of skin

49,0kg

Oksennan Wc:ssä kun A tulee kotiin. Käännän hanan nopeasti päälle. Oksensitko sä taas oksensitko, oksensitko. en, hei oikeesti en. Hei sä oot jo laiha ei sun tarvi oksentaa sä voisit syödä mitä vaan. Miksi mä oon tällainen oksettava läski miksi en voi olla niin kuin muut miks mä vaan syön jotain ällöttävää leipää vaikka tiedän ettei se oo hyväksi mulle miks miks miks. 49 oksettavaa kiloa painaa mun jaloissa, käsissä ja vatsassa.
Kuule sen verran pitäis syödä että mun ei tarvis herätä yöllä siihen että olen huolissani äiti sanoo ja sanon ettei ole mitään hätää, hei oikeesti ei oo.

Huomenna aamuvuoro. Haluaisin vain juosta nämä oksettavat kalorit pois. Huomenna olen parempi.

Manner of malady

Aamupaino 49,3kg.

Tuntuu, että vaaka on jämähtänyt paikalleen. Jos ei kuukautisten jälkeen ala tapahtua muutosta täytyy vähentää kalorimäärää.

Eilen A lähti yliopistolle ja jäin yksin kotiin. Leipä huutaa minulle keittiöstä ja päätän, että voin ottaa palan ei se haittaa juon vähän light-colaa ja syön yhden palan mitä sitten. Syön kaksi palaa ja syyllisyys velloo vatsanpohjaa. Oksennus maistuu light-colalta mutta tuntuu, että saan kaiken pois. Pakko lähteä ulos räntäsateeseen. Huuhtelen suun oksennuksen makuisella light-colalla ja tulen kotiin vasta kun en joudu olemaan siellä yksin.

Opinkohan koskaan syömään niin, että voisin olla täysin tyytyväinen itseeni enkä tuntisi syyllisyyttä jokaisesta suupalasta. En ole päässyt kunnolla liikkumaan kahteen kuukauteen koska jalan rasitusvamma ei vain suostu parantumaan. Paino on kyllä laskenut mutta koko ajan tuntuu, että voisin tehdä enemmänkin.

Tänään menen yövuoroon, täytyy koittaa vähän nukkua päivällä. Olenpahan ainakin poissa jääkaapilta.