Breath on

49,0kg

Pääsenköhän ikinä eroon tuosta luvusta. Viime viikolla oli jo 48,6 ja olin niin onnellinen ja nyt taas nousussa. Toisaalta join kyllä eilen pari olutta ja alkoholi sitoo nestettä, niin ei kai ihme että on noussut. Ajattelin kyllä, että jos hellittäisin hieman nyt joulun aikaan. Antaisin itselleni luvan syödä jouluruokia, en tietenkään luovu kontrollista mutta söisin niin etten pahoittaisi äidin mieltä jouluaattona. Tiedän etten kuitenkaan syö mitään herkkuja enkä jälkiruokia mutta jos antaisin luvan itselleni syödä vähän porkkanalaatikkoa ja graavia lohta enkä tuntisi siitä syyllisyyttä. Jos ottaisin tavoitteeksi että paino pysyy samana nyt vähän aikaa. Tammikuussa kuitenkin pystyn aloittamaan taas teholaihduttamisen kun koulukin alkaa. Kaikki on niin paljon helpompaa silloin ja jalkakin alkaa jo parantua niin pääsen kohta kunnolla liikkumaan.

A on ollut melkein viikon jo polttamatta. Olemme riidelleet melkein joka päivä. Eilen pahimmin. Kun A suuttuu hän sanoo kaikkea mikä loukkaa. Hän tuskin tarkoittaa oikeasti mitä sanoo kun on vihainen mutta se tuntuu niin pahalta, tunnen itseni niin huonoksi ja tarpeettomaksi. Vaikka olisin päättänyt että voin syödä vähän enemmän tuntematta syyllisyyttä niin päätän taas uudestaan etten ansaitse sitä. Istun vessan lattialla ja itken, tekee mieli oksentaa. Kaduttaa jokainen pala minkä olen päivän aikana syönyt. Viillän pohkeeseen rumia jälkiä vaikka tiedän, että huomenna sekin kaduttaa. Taas pitää salailla ja riisua niin että A ei näe. Olen luvannut niin monta kertaa, että lopetan sellaisen. Tuntuu, että 49 kiloa painaa enemmän kuin koskaan.