Juokseminen onnistuu jo, käsi kestää hengästymisen ja oikeastaan ihan kaiken jo. Olen vain ehkä tulossa kipeäksi ja siksi on heikko olo, kurkku on kipeä ja nenä jo rikki niistämisestä. Pakko pysyä terveenä, en voi olla pois harjottelusta. Pitkän päivän jälkeen olen täysin uupunut, yritän olla kiltti ja ystävällinen ja hyvä ja toivon niin, ettei ne naiset puhuisi minusta niin pahasti kuin monista muista silloin kun ne eivät ole paikalla.
Tänään järki on repinyt minut maantasalle, puuttunut jännityksentäyteiseen odotukseeni ja muistuttanut elämäni realiteeteistä. Pakottanut unohtamaan naiivit haaveeni ja juoksemaan kovempaa. Pitäisi olla jo vahingosta viisastunut, ja pitää parempaa huolta itsestäni. Lähetän kylmän viestin ja lähden juoksemaan viimaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
oi, ihanaa että joku jaksaa juosta, minä en enää nykyään ;_;
Lähetä kommentti