Seison väkijoukossa ja odotan, yhtäkkiä joku kaunis tulee ja kättelee. Jännittää niin, etten pysty ajattelemaan. Haluaisin sanoa jotain fiksua, näyttää, että olen kiva, hauska, mielenkiintoinen, mutta en keksi mitään järkevää. Pidätän henkeä ja tunnen itseni tylsäksi ja rumaksi. Pää on yhtäkkiä tyhjä ajatuksista ja vain hymyilen typerännäköisenä. Kahvia ja elokuvia, olutta ja seikkailu.
Yödösällä Munkkaan, teetä ja kynttilöitä ikkunalaudalla, mandariinejä aamupalaksi. Mennään syömään johonkin, okei mennään se olis kivaa pystyn kyllä olen normaali minä pystyn siihen. Retkelle Kontulaan, puut ovat kuparia ja aurinko kimaltaa vaaleissa hiuksissa. Lisää elokuvia, opin pelaamaan biljardia, ensi kerralla lisää. Olen niin jännittynyt etten pysty ajattelemaan selkeästi, eihän kellään voi olla ton värisiä silmiä. Päätän etten enää koskaan tee sitä virhettä että kertoisin etten voi syödä, että on usein vaikea olla itseni kanssa. Enää en ole taakka kenellekään.
Viikonloppu on jännittävin uni. Täysin odottamatta vain tulee joku uusi, jännittävä ja kaunis ja heti olen aivan sekaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti