Another second lived

Yöllä juoksen kanien kanssa Kalliosta kotiin. Kanit ovat kohta leijonan ruokaa mutta minä en, juoksen kovempaa. Vaahteranlehdet kimmeltävät ruohikolla, talvi hiipii paidan alle. Hengitys ei vielä höyryä. Juoksen ja puut satavat keltaisena ylleni kuin lumihiutaleet ja ymmärrän että eihän minulla ole kiire. Käännyn takaisin ja ostan läkeroleja keskellä yötä. Ne ovat vain minulle. Ei ole kiire. K:n kanssa on hyvä olla hän nauraa ja puhuu ja bändit ovat hyviä ja salaa toivon että se kaunis tyttö kävelisi yhtäkkiä ovesta sisään vaikka tiedän ettei niin tapahdu. Miehiä on niin paljon ja ne on niin kivoja K sanoo ja tekee mieli kertoa totuus mutta en vieläkään pysty. Matkalla kerään vaahteranlehtiä, nämä tiet ovat minun, tämä musiikki on minun, tämä hetki on minun. Kohta menen nukkumaan. Ei minulla ole hätää.