En rakasta sua enää, se sanoo, hyvää syntymäpäivää.
Juoksen sata kertaa ympäri keskuspuiston mutten silti ymmärrä. Helsinki sataa syksyä ja olen yksin. Aamulla A lähtee junaan ja minä heitän sinisen hammasharjan roskiin, kerään valokuvat kirjahyllystä ja laitan lakanat pyykkiin. Olen surullinen olen vihainen olen sekaisin. Tätä en pysty kontrolloimaan. A lähtee enkä voi tehdä mitään. Hän ei rakasta minua enää enkä voi sille mitään. Ei ole mitään mitä voin sanoa tai tehdä. Haluan vain juosta niin kauan, ettei jalat enää jaksa. Miksi yrittää enää syödä. Haluan vain laihtua. En jaksa enää yrittää parantua, ei ole mitään syytä. Unohdan A:n ja juoksen vain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti