Tuntuu, että olen laiskoista laiskin. Tänään juoksin mutta väsyin ja koko ajan on syyllinen olo kun en käy tarpeeksi jumpassa. Syön ja syön ja lihon satatuhatta kiloa. Tekee mieli oksentaa. T tekee oharin ja päätän unohtaa hänet. Sovin muuta koko viikonlopuksi. Rokotus tekee olkapäästä kipeän, odotan sivuoireita, tulisipa kuume että saisi vähän levätä. Aamut ovat pimeitä, eikä minussa enää kihelmöi jännitys ja odotus. Aamut tuntuvat ylivoimaisilta.
Näin A:n viikonloppuna enkä tuntenut mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti