Another second lived

Yöllä juoksen kanien kanssa Kalliosta kotiin. Kanit ovat kohta leijonan ruokaa mutta minä en, juoksen kovempaa. Vaahteranlehdet kimmeltävät ruohikolla, talvi hiipii paidan alle. Hengitys ei vielä höyryä. Juoksen ja puut satavat keltaisena ylleni kuin lumihiutaleet ja ymmärrän että eihän minulla ole kiire. Käännyn takaisin ja ostan läkeroleja keskellä yötä. Ne ovat vain minulle. Ei ole kiire. K:n kanssa on hyvä olla hän nauraa ja puhuu ja bändit ovat hyviä ja salaa toivon että se kaunis tyttö kävelisi yhtäkkiä ovesta sisään vaikka tiedän ettei niin tapahdu. Miehiä on niin paljon ja ne on niin kivoja K sanoo ja tekee mieli kertoa totuus mutta en vieläkään pysty. Matkalla kerään vaahteranlehtiä, nämä tiet ovat minun, tämä musiikki on minun, tämä hetki on minun. Kohta menen nukkumaan. Ei minulla ole hätää.

What do you do with the left over you

A haluaa lukea blogini. Mietin miksi puhuin siitä. Miksi paljastin kenellekään. Mitä se enää hyödyttää. A suuttuisi enemmän, tajuaisi kuinka hullu ja pakkomielteinen oikeasti olen. Olisi ehkä onnellinen, että pääsi minusta. Pääsi siitä taakasta, joka olen läheisilleni. Kiukutellen lapsellisesti mitä voin syödä ja mitä en. Mikään ei koskaan kelpaa minulle. Suuttuisi kun en ole kertonut joitain asioita. Suuttuisi koska olen ehkä kirjoittanut hänestä rumasti ollessani surullinen. Pelkään myös, että hän kertoisi jollekin. Kertoisi, että kirjoitan, kertoisi etten osaa syödä. Tämä on minun blogini minun elämäni minun valintani. En halua kenenkään tietävän. En ole vielä päättänyt mitä teen. Tavallaan toivoisin hänen ymmärtävän mutta en tiedä ymmärtäisikö hän vai olisiko vain vihaisempi.

Tänään olen ollut väsynyt. Viimeiset koulupäivät ovat raskaita, ryhmätöitä ja riitoja. Lähden vielä ulos K:n kanssa uusi baari, uusia bändejä, uusia ihmisiä. Ei tarvitse kuunnella kuinka kämppikset kokkaavat tacoja yhteisessä keittiössä. K on aina iloinen ja hänen kanssaan tulee hyvä mieli. Äiti soittaa ja käskee minun ottaa sen sikainfluenssarokotuksen, kai sitten haen sen ensiviikolla kun ilmaiseksi saa. Voisin jo ehkä lähteä juoksemaan mutta pelkään että käteen alkaa sattua enemmän. Kai vielä voin odottaa hetken. Koko ajan on nälkä ja ahdistaa. Ehkä menen hetkeksi nukkumaan, ehkä sitten on parempi olo.

hug suffering caress every ache

Tänään alkaa hieman helpottaa. Olen tehnyt tuhat listaa, päättänyt tavata uusia ihmisiä mennä mukaan vaan. Laihtua pikkuhiljaa, luottaa, että pystyn. Olen pystynyt ennenkin miksi en nytkin. Syön jogurttia ja suolakurkkuja. Punnitsen, mittaan, lasken. Teen lisää listoja. Aloitan kaiken alusta. Uusi elämä. Täytän tyhjiötä tehokkaasti. Juoksen vaahteranlehtiportaita ylös alas. Käteen ei enää satu niin paljoa. Kohta pääsen juoksemaan, salille, jumppaan, uimaan mihin vain. Minä selviän. Minä pärjään. Olen uusi. Olen vapaa. Jään Helsinkiin viikonlopuksi, tämä on nyt minun kotini. Teen tästä kodin. Menen elokuviin ja halloween-juhliin. Aloitan harjoittelun 8 tuntia päivässä opin ja hoidan ja tulen paremmaksi. Minä elän tämän kaiken läpi ja kai sitten tulee aamu jolloin herään ja onkin jo hyvä olla.

Glitter covers all the ugliness

Tuntuu, että syön kauheita määriä koko ajan. En tiedä onko se totta. Olen taas oksennellut ja on vaikea laskea kaloreita. Olen niin uupunut koko ajan, etten jaksa liikkua niin paljon kun pitäisi. Yritän sosiaalistua ja tavata ihmisiä vaikka tekisi mieli vaan mennä peiton alle itkemään. Vatsassa on tyhjä olo ja nälkä mutten uskalla syödä koska en jaksa enää oksentaa. Enkä edes tiedä mitä voisin syödä. Tekee mieli soittaa A:lle ja itkeä ja saada lohdutusta mutta en soita. Mitään ruokaa ei oikeastaan tee mieli, on jo niin monta jogurttimakua mitkä maistuu oksennukselta. Kutsun kavereita luokseni illaksi, hymyilen niin että hampaat näkyy. Ilta on roolipeliä, ei minun tarvitse olla aina minä.

no sleep tonight

Viikonloppu vie voimat. Puhumme liian kauan, enkä muista milloin tämä kaikki muuttui näin vaikeaksi. Milloin muutuimme toisillemme vieraiksi. Silloin kun päätin olla kertomatta, vai silloin kun hän päätti olla kertomatta.

Itken koko yön ja aamulla kerään tavarani A:n luota. Sisko nostaa kassit autoon. Minä itken, A itkee. Tapaan ystäviä jotka kannustaa, musta se ei oo alunperinkään ollut sulle hyvä, kyllä sä tästä yli pääset ja kaikkia uusia tulee. Isä halaa, äiti halaa.

Sunnuntai-iltana tulen liian myöhäisellä junalla. Linnanmäen valot halkaisevat mustan. Olen kotona olen yksin olen surullinen olen vapaa. Unettomat yöt luen anatomiaa ja herään kesken neurokirurgisiin painajaisiin. Päivät tulevat ja juoksen horroksessa Töölönlahtea ympäri. Ei tohon auta kun aika, ne sanoo, mutta ei kukaan kerro miten pitkä aika.

This is my home

Nyt kun A ei ole katsomassa mitä syön voin jättää syömättä. Nyt kun kukaan ei ole tuomitsemassa millä nettisivuilla käyn, voin rauhassa kirjoittaa blogia ja selata thinspiration-kuvia niin paljon kun haluan. Nyt kun ei ole mitään muuta tekemistä voin juosta joka päivä, voin käydä salilla ja jumpassa voin punnertaa ja tehdä vatsoja niin paljon kuin jaksan. Ei tarvi tehdä kenellekään ruokaa. Ei tarvi mennä ravintolaan. Ei tarvi syödä yhdessä. Voin punnita kaiken mitä syön eikä kukaan suutu. Voin kirjata jokaisen kalorin ylös eikä tarvi salailla sitä keneltäkään. Voin ostaa jääkaappiin vain turvallisia ruokia eikä tule kiusausta syödä mitään kiellettyä. Voin punnita itseni niin usein kun haluan. Voin laihduttaa niin paljon kuin ikinä haluan. Saan kaaoksen takaisin kontrolliin. Painon menemään oikeaan suuntaan. Elämän oikeaan suuntaan.

Run

En rakasta sua enää, se sanoo, hyvää syntymäpäivää.

Juoksen sata kertaa ympäri keskuspuiston mutten silti ymmärrä. Helsinki sataa syksyä ja olen yksin. Aamulla A lähtee junaan ja minä heitän sinisen hammasharjan roskiin, kerään valokuvat kirjahyllystä ja laitan lakanat pyykkiin. Olen surullinen olen vihainen olen sekaisin. Tätä en pysty kontrolloimaan. A lähtee enkä voi tehdä mitään. Hän ei rakasta minua enää enkä voi sille mitään. Ei ole mitään mitä voin sanoa tai tehdä. Haluan vain juosta niin kauan, ettei jalat enää jaksa. Miksi yrittää enää syödä. Haluan vain laihtua. En jaksa enää yrittää parantua, ei ole mitään syytä. Unohdan A:n ja juoksen vain.