We might as well be strangers

Tuntuu, että olen laiskoista laiskin. Tänään juoksin mutta väsyin ja koko ajan on syyllinen olo kun en käy tarpeeksi jumpassa. Syön ja syön ja lihon satatuhatta kiloa. Tekee mieli oksentaa. T tekee oharin ja päätän unohtaa hänet. Sovin muuta koko viikonlopuksi. Rokotus tekee olkapäästä kipeän, odotan sivuoireita, tulisipa kuume että saisi vähän levätä. Aamut ovat pimeitä, eikä minussa enää kihelmöi jännitys ja odotus. Aamut tuntuvat ylivoimaisilta.
Näin A:n viikonloppuna enkä tuntenut mitään.

i carry the sun in a golden cup

Ensilumi sataa ja T ottaa kädestä. Yritän olla innostumatta, vaikka lumi peittää mustat puut ja jalanjäljet painuvat hankeen kun juoksemme ratikkaa kiinni. 12 kiloa lähti kolmessa kuukaudessa hän sanoo ja salaa kadehdin vaikka pyörittelen silmiäni ja sanon, että nyt pitää alkaa syömään sitten hei. Öinen Kallio, Herttoniemi, Vuosaari, lumiset auton ikkunat ja taistelu GPRS:n kanssa. Helsinki on hiljainen mutta täynnä valoja. Opin että nilkat voivat alkaa naksua jalkapallon pelaamisesta. Hammasharja K-marketista, juomme teetä ja nukahdamme sänkyyn, joka on kuin meri. Huomenna lähden Tampereelle ja ystävät ja perhe ja vapaat päivät. On hyvä olla. T saa mut nauramaan.

you wouldn't like me

Juokseminen onnistuu jo, käsi kestää hengästymisen ja oikeastaan ihan kaiken jo. Olen vain ehkä tulossa kipeäksi ja siksi on heikko olo, kurkku on kipeä ja nenä jo rikki niistämisestä. Pakko pysyä terveenä, en voi olla pois harjottelusta. Pitkän päivän jälkeen olen täysin uupunut, yritän olla kiltti ja ystävällinen ja hyvä ja toivon niin, ettei ne naiset puhuisi minusta niin pahasti kuin monista muista silloin kun ne eivät ole paikalla.

Tänään järki on repinyt minut maantasalle, puuttunut jännityksentäyteiseen odotukseeni ja muistuttanut elämäni realiteeteistä. Pakottanut unohtamaan naiivit haaveeni ja juoksemaan kovempaa. Pitäisi olla jo vahingosta viisastunut, ja pitää parempaa huolta itsestäni. Lähetän kylmän viestin ja lähden juoksemaan viimaan.

the second you sleep

Tuntui niin hyvältä päästä pitkästä aikaa Bodyjamiin. Vielä on pakko varoa kättä, ja mahdollista murtumaa mutta kipu oli siedettävän rajoissa ja oli ihanaa tanssia. Uudet kengät ja kahden kilon pudotus kevensi askelta. Mietin vain mitä uskallan kokeilla huomenna, täytyy varoa ettei mene pahemmaksi. Olen kulkenut koko päivän kuin jossain ihanassa unessa ja miettinyt koska uskallan laittaa viestin, ehkä huomenna illalla. En jaksaisi millään odottaa. Yhtäkkiä elämä tuntuukin niin merkitykselliseltä ja jännittävältä. Vaikka tästä ei ikinä tulisikaan mitään, se ei haittaa, sillä nyt tiedän, että elämä jatkuu ja se voi tuntua näin hyvältä.

Tell me you would take me anywhere

Seison väkijoukossa ja odotan, yhtäkkiä joku kaunis tulee ja kättelee. Jännittää niin, etten pysty ajattelemaan. Haluaisin sanoa jotain fiksua, näyttää, että olen kiva, hauska, mielenkiintoinen, mutta en keksi mitään järkevää. Pidätän henkeä ja tunnen itseni tylsäksi ja rumaksi. Pää on yhtäkkiä tyhjä ajatuksista ja vain hymyilen typerännäköisenä. Kahvia ja elokuvia, olutta ja seikkailu.

Yödösällä Munkkaan, teetä ja kynttilöitä ikkunalaudalla, mandariinejä aamupalaksi. Mennään syömään johonkin, okei mennään se olis kivaa pystyn kyllä olen normaali minä pystyn siihen. Retkelle Kontulaan, puut ovat kuparia ja aurinko kimaltaa vaaleissa hiuksissa. Lisää elokuvia, opin pelaamaan biljardia, ensi kerralla lisää. Olen niin jännittynyt etten pysty ajattelemaan selkeästi, eihän kellään voi olla ton värisiä silmiä. Päätän etten enää koskaan tee sitä virhettä että kertoisin etten voi syödä, että on usein vaikea olla itseni kanssa. Enää en ole taakka kenellekään.

Viikonloppu on jännittävin uni. Täysin odottamatta vain tulee joku uusi, jännittävä ja kaunis ja heti olen aivan sekaisin.

Another second lived

Yöllä juoksen kanien kanssa Kalliosta kotiin. Kanit ovat kohta leijonan ruokaa mutta minä en, juoksen kovempaa. Vaahteranlehdet kimmeltävät ruohikolla, talvi hiipii paidan alle. Hengitys ei vielä höyryä. Juoksen ja puut satavat keltaisena ylleni kuin lumihiutaleet ja ymmärrän että eihän minulla ole kiire. Käännyn takaisin ja ostan läkeroleja keskellä yötä. Ne ovat vain minulle. Ei ole kiire. K:n kanssa on hyvä olla hän nauraa ja puhuu ja bändit ovat hyviä ja salaa toivon että se kaunis tyttö kävelisi yhtäkkiä ovesta sisään vaikka tiedän ettei niin tapahdu. Miehiä on niin paljon ja ne on niin kivoja K sanoo ja tekee mieli kertoa totuus mutta en vieläkään pysty. Matkalla kerään vaahteranlehtiä, nämä tiet ovat minun, tämä musiikki on minun, tämä hetki on minun. Kohta menen nukkumaan. Ei minulla ole hätää.

What do you do with the left over you

A haluaa lukea blogini. Mietin miksi puhuin siitä. Miksi paljastin kenellekään. Mitä se enää hyödyttää. A suuttuisi enemmän, tajuaisi kuinka hullu ja pakkomielteinen oikeasti olen. Olisi ehkä onnellinen, että pääsi minusta. Pääsi siitä taakasta, joka olen läheisilleni. Kiukutellen lapsellisesti mitä voin syödä ja mitä en. Mikään ei koskaan kelpaa minulle. Suuttuisi kun en ole kertonut joitain asioita. Suuttuisi koska olen ehkä kirjoittanut hänestä rumasti ollessani surullinen. Pelkään myös, että hän kertoisi jollekin. Kertoisi, että kirjoitan, kertoisi etten osaa syödä. Tämä on minun blogini minun elämäni minun valintani. En halua kenenkään tietävän. En ole vielä päättänyt mitä teen. Tavallaan toivoisin hänen ymmärtävän mutta en tiedä ymmärtäisikö hän vai olisiko vain vihaisempi.

Tänään olen ollut väsynyt. Viimeiset koulupäivät ovat raskaita, ryhmätöitä ja riitoja. Lähden vielä ulos K:n kanssa uusi baari, uusia bändejä, uusia ihmisiä. Ei tarvitse kuunnella kuinka kämppikset kokkaavat tacoja yhteisessä keittiössä. K on aina iloinen ja hänen kanssaan tulee hyvä mieli. Äiti soittaa ja käskee minun ottaa sen sikainfluenssarokotuksen, kai sitten haen sen ensiviikolla kun ilmaiseksi saa. Voisin jo ehkä lähteä juoksemaan mutta pelkään että käteen alkaa sattua enemmän. Kai vielä voin odottaa hetken. Koko ajan on nälkä ja ahdistaa. Ehkä menen hetkeksi nukkumaan, ehkä sitten on parempi olo.

hug suffering caress every ache

Tänään alkaa hieman helpottaa. Olen tehnyt tuhat listaa, päättänyt tavata uusia ihmisiä mennä mukaan vaan. Laihtua pikkuhiljaa, luottaa, että pystyn. Olen pystynyt ennenkin miksi en nytkin. Syön jogurttia ja suolakurkkuja. Punnitsen, mittaan, lasken. Teen lisää listoja. Aloitan kaiken alusta. Uusi elämä. Täytän tyhjiötä tehokkaasti. Juoksen vaahteranlehtiportaita ylös alas. Käteen ei enää satu niin paljoa. Kohta pääsen juoksemaan, salille, jumppaan, uimaan mihin vain. Minä selviän. Minä pärjään. Olen uusi. Olen vapaa. Jään Helsinkiin viikonlopuksi, tämä on nyt minun kotini. Teen tästä kodin. Menen elokuviin ja halloween-juhliin. Aloitan harjoittelun 8 tuntia päivässä opin ja hoidan ja tulen paremmaksi. Minä elän tämän kaiken läpi ja kai sitten tulee aamu jolloin herään ja onkin jo hyvä olla.

Glitter covers all the ugliness

Tuntuu, että syön kauheita määriä koko ajan. En tiedä onko se totta. Olen taas oksennellut ja on vaikea laskea kaloreita. Olen niin uupunut koko ajan, etten jaksa liikkua niin paljon kun pitäisi. Yritän sosiaalistua ja tavata ihmisiä vaikka tekisi mieli vaan mennä peiton alle itkemään. Vatsassa on tyhjä olo ja nälkä mutten uskalla syödä koska en jaksa enää oksentaa. Enkä edes tiedä mitä voisin syödä. Tekee mieli soittaa A:lle ja itkeä ja saada lohdutusta mutta en soita. Mitään ruokaa ei oikeastaan tee mieli, on jo niin monta jogurttimakua mitkä maistuu oksennukselta. Kutsun kavereita luokseni illaksi, hymyilen niin että hampaat näkyy. Ilta on roolipeliä, ei minun tarvitse olla aina minä.

no sleep tonight

Viikonloppu vie voimat. Puhumme liian kauan, enkä muista milloin tämä kaikki muuttui näin vaikeaksi. Milloin muutuimme toisillemme vieraiksi. Silloin kun päätin olla kertomatta, vai silloin kun hän päätti olla kertomatta.

Itken koko yön ja aamulla kerään tavarani A:n luota. Sisko nostaa kassit autoon. Minä itken, A itkee. Tapaan ystäviä jotka kannustaa, musta se ei oo alunperinkään ollut sulle hyvä, kyllä sä tästä yli pääset ja kaikkia uusia tulee. Isä halaa, äiti halaa.

Sunnuntai-iltana tulen liian myöhäisellä junalla. Linnanmäen valot halkaisevat mustan. Olen kotona olen yksin olen surullinen olen vapaa. Unettomat yöt luen anatomiaa ja herään kesken neurokirurgisiin painajaisiin. Päivät tulevat ja juoksen horroksessa Töölönlahtea ympäri. Ei tohon auta kun aika, ne sanoo, mutta ei kukaan kerro miten pitkä aika.

This is my home

Nyt kun A ei ole katsomassa mitä syön voin jättää syömättä. Nyt kun kukaan ei ole tuomitsemassa millä nettisivuilla käyn, voin rauhassa kirjoittaa blogia ja selata thinspiration-kuvia niin paljon kun haluan. Nyt kun ei ole mitään muuta tekemistä voin juosta joka päivä, voin käydä salilla ja jumpassa voin punnertaa ja tehdä vatsoja niin paljon kuin jaksan. Ei tarvi tehdä kenellekään ruokaa. Ei tarvi mennä ravintolaan. Ei tarvi syödä yhdessä. Voin punnita kaiken mitä syön eikä kukaan suutu. Voin kirjata jokaisen kalorin ylös eikä tarvi salailla sitä keneltäkään. Voin ostaa jääkaappiin vain turvallisia ruokia eikä tule kiusausta syödä mitään kiellettyä. Voin punnita itseni niin usein kun haluan. Voin laihduttaa niin paljon kuin ikinä haluan. Saan kaaoksen takaisin kontrolliin. Painon menemään oikeaan suuntaan. Elämän oikeaan suuntaan.

Run

En rakasta sua enää, se sanoo, hyvää syntymäpäivää.

Juoksen sata kertaa ympäri keskuspuiston mutten silti ymmärrä. Helsinki sataa syksyä ja olen yksin. Aamulla A lähtee junaan ja minä heitän sinisen hammasharjan roskiin, kerään valokuvat kirjahyllystä ja laitan lakanat pyykkiin. Olen surullinen olen vihainen olen sekaisin. Tätä en pysty kontrolloimaan. A lähtee enkä voi tehdä mitään. Hän ei rakasta minua enää enkä voi sille mitään. Ei ole mitään mitä voin sanoa tai tehdä. Haluan vain juosta niin kauan, ettei jalat enää jaksa. Miksi yrittää enää syödä. Haluan vain laihtua. En jaksa enää yrittää parantua, ei ole mitään syytä. Unohdan A:n ja juoksen vain.

Just because I'm loosing doesn't mean I'm lost

Jos mahtuu enää just ja just kokoon 34, ei ehkä kannata enää edes elää.

unet joissa peurat puhuvat

Voisit sinä naisellisemminkin pukeutua äiti sanoo mutta en halua. Ostan uuden lippiksen ja sisko sanoo että näytän aivan ratsastaja-lesbolta. En halua hametta enkä kireitä housuja, tuntuu että jos pukeudun poikamaisesti olen kilpailun ulkopuolella. Minun ei tarvitse näyttää hyvältä. Minua ei vertailla, minun ei tarvitse olla laiha ja houkutteleva. Voin olla vain eikä kukaan katso minua, saan olla ruma. Ei tarvitse olla laiha.

A:n mielestä en ole edistynyt parantumisessa yhtään. Hän ei halua seurustella syömishäiriöisen kanssa. Mikä siinä voi niin vaikeaa olla otat vaan ruokaa kaapista ja syöt. Viillän itseäni nilkkaan ja valehtelen siitä. A saa tietää ja suuttuu eikä puhu moneen päivään. Olen valehtelija, petturi, sairas hullu, jonka kanssa ei voi olla. Liian raskas ihminen ymmärtää. Pyydän anteeksi että olen sairas ja lupaan mennä lääkäriin pyytämään lääkkeitä jos hän ei vain jättäisi. Hän miettii asiaa. Minä odotan.

Huomenna aamuvuoro taas. Mummot kiukuttelevat ja huutavat. Olen ystävällinen ja reipas, hoidan ja kirjaan. A on siivonnut koko asunnon. Ostan hänelle pätkis-suklaapaloja palkinnoksi. Jos jaksan herään yhdeltä ja menen häntä töistä vastaan. Perjantaina on yhteinen vapaa päivä. Jos hän antaisi anteeksi siihen mennessä.

I love you to the bones

Kammottavan kevään jälkeen A suostuu palaamaan yhteen. Jos syömishäiriö loppuu tähän. Jos laihduttaminen loppuu tähän. Jos laihduttaminen alkaa niin eroamme taas heti koska hän ei jaksa. Hän ei aio katsella kun näännytän itseni nälkään. Jos lupaan pysyä normaalipainossa ja syödä kunnolla niin voimme palata yhteen. Ja millään pro ana -sivuilla ei sitten enää käydä.

Nyt kaikki on siis hyvin taas. Paitsi vihaan itseäni. Paitsi olen lihava ja oksettava. BMI 18.8 eli NORMAALIPAINO. Olen lihonut kolmessa kuukaudessa miljoona kiloa. Tekee mieli oksentaa.

Kesä on tullut ja olen oksettava löysä läski valas. En voi todellakaan mennä mihinkään ulos. Mitkään vaatteet ei näytä hyvältä. En todellakaan voi mennä rannalle. En voi olla tässä ruumiissa. Jos laihdutan ihan vähän. Muutaman kilon vain. Jotenkin salaa. Jätän vain kaikki hiilarit pois ja liikun vielä enemmän. On niin helppoa laihduttaa kun asuu yksin Helsingissä. Kukaan ei huomaa, ei kukaan välitä. Mutta nyt kun asun kesän A:n luona on vaikeampi salata. Mutta jos laihdutan ihan vähän, vain muutaman kilon. Ei kai A siitä voi suuttua.

she makes me perfect

I've got a sweet secret under my bed
Have to hide it from my friends
Cause my pony is the fastest in the world
She almost flies in the morning sky

She's so cool, her eyes burn brighter
She can suck me dry

Why shouldn't I just kill my pony
She's a disease inside my head
I'm giving all of me away
Get nothing back, She's a liar

I've got a sweet secret under my bed
Or inside my head like mom said
She's all I got, she makes me perfect
And they can see me and I am pretty
When I'm riding

She's so cool, her eyes burn brighter
I can suck her dry

Dame -Pony

Painan jo 49. Nesteet ovat palanneet, kuukautiset ja alkoholi turvottavat en ole jaksanut laskea mitä syön. Olen lihava ja oksettava. Häpeän itseäni. Kaikki tuntuu niin tarpeettomalta. En tiedä jaksanko laihduttaa en keksi miksi laihduttaisin. Haluaisin vain olla normaali. Haluaisin olla terve ja syödä normaalisti ja terveellisesti. Niin että olisi joskus ruumiissa hyvä olo. Nyt ei koskaan ole, ei vaikka kuinka laihtuisin. Jos syön tunnen syyllisyyttä ja oksennan. Jos en syö olen alakuloinen ja apaattinen ja tunnen silti syöneeni liikaa. Haluaisin apua tähän pakkomielteiseen syömättömyyteen ja järjettömään ahmimiseen. En pysty hallitsemaan tätä. Haluaisin hakea apua mutta en tiedä pystynkö ja uskallanko ilman A:n tukea. En jaksa enää taistella. En jaksa tätä enää. A on alkanut jo tapailla sitä naista. Sitä johon on kuulemma ollut ihastunut koko meidän vuoden kestäneen suhteen ajan. Sattuu niin paljon että on vaikea hengittää. En tiedä mitä teen, tuntuu että olen täysin umpikujassa. Ikkunan takana on kevät mutta en tahdo mennä ulos. Tuntuu etten riitä auringolle pahan oloni kanssa. Tuntuu että olen täysin yksin.

I can't breath through this mask

Olen rypenyt monta päivää. Esittänyt, että kaikki on hyvin vaikkei yhtään ole. Ahminut ja oksentanut. Ahminut ja ahminut. Käyttänyt kaikki viimeisetkin rahani. Olen juonut järjettömiä määriä alkoholia, nauranut kovaan ääneen baarissa, tanssinut ja antanut numeroni miehille joiden en toivo koskaan soittavan. Joo kaikki on tosi hyvin nyt vaan deittaileen kaikkia uusia mähän oon nyt vapaa tekemään mitä ikinä haluan.

Haluaisin vain käpertyä peiton alle enkä tulla ikinä pois. Yritän tehdä koulutöitä mutta kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Huomenna pitää taas kahdeksalta jaksaa vaikka kaikki tuntuu niin epätodelliselta. Olen lihava enkä uskalla edes mennä vaa'alle enää. Paino on varmaan noussut miljoona kiloa. Söisit vähän enemmän ne sanoo joita näen taas pitkästä aikaa. Voi tietäisittepä minkälaisia määriä voin joskus syödä.

Huomenna menen jumppaan ja salille. Huomenna laitan kaiken järjestykseen. Huomenna kaikki on taas hyvin. Teen itselleni kunto-ohjelman ja ruokasuunnitelman, lopetan tämän tyhmän mia-kierteen. Huomenna kaikki on taas niin kuin ennen. Vain A on poissa.

with or without

Erosimme A:n kanssa.

Juon liikaa ja käyttäydyn kuin idiootti. Kauhea olo. Kauhea ikävä. Kaikki muistuttaa A:sta. Vuodessa ehtii tuntemaan toisen jo niin hyvin. Tuntuu että kaikelta on viety pohja. En enää tiedä mikä on tärkeää.

Rahat on loppu ja joudun kai lainaamaan äidiltä. En ymmärrä miten jotkut jaksavat koulun lisäksi käydä vielä töissä. Seitsemän tenttiä on tulossa ja kaikkiin pitää lukea tosi paljon että pääsee läpi. Miksi kaikki maksaa niin paljon. Kämppis muuttaa pois huhtikuun alusta ja olen kai kohta myös asunnoton. Paino on varmaan noussut mutta en pysty ajattelemaan sitä juuri nyt.

Trapped like a bee inside a jar

Jääkaappiin on ostettu viidelläkymmenellä eurolla. Tofua, hedelmiä, juustoja, leipää, jogurttia. A on aloittanut projektin nyt alkaa tyttöystävä syömään. Ootko syönyt tänään se sanoo liian kovaan ääneen juna-asemalla. Ai oot, no ootko oksentanut mitä oot syönyt. Haluan pois. Kiva nähdä suakin. Nyt kuule loppu toi touhu sulla on anoreksia jos et ala syömään niin kerron sun vanhemmille mitä sä puuhailet. Tekee mieli huutaa. Se ei tajuu mitään. Ei läskeillä oo anoreksiaa. Ahdistaa haluan pois muiden ihmisten luota, en halua tavata ketään. Haluan vain juosta ja juosta, punnertaa ja tehdä vatsalihaksia. En syödä mitään oksettavaa läskiruokaa. Haluan vain laihtua eikä mikään voi estää sitä.

I serve my head up on a plate

Viikonloppu on paras pitkästä aikaa. N tuo pullon punaviiniä ja teemme rasvattomaan jogurttiin dippejä ja syömme kurkkua, porkkanaa ja paprikaa. Kerron ettei minun ole aina helppo syödä. N laittaa hiuksiini raitoja, tanssimme ja vasta yödösällä kotiin.

Pitäisi lukea tenttiin mutta teen kaikkea muuta. Tahdon bodycombatiin ja ostamaan omenoita Kampin K-marketista missä on se kaunein tyttö kassalla. Ahdistaa jo kaikki kevään tentit en ymmärrä miten selviän niistä. Pääsiäisenä äiti vie minut palkinnoksi Tallinnaan. Ollaan hotellissa yötä mennään ravintolaan. En ole koskaan ollut Tallinnassa. Äiti huijaa minut lupaamaan että keräämme pisteitä pääsiäiseen saakka. Pisteen saa kun on syönyt lämpimän ruuan. Se kumpi saa vähemmän pisteitä siihen mennessä joutuu tarjoamaan toiselle oluen Tallinnassa. Kahvi ei kuulemma ole lämmin ruoka.

Yöllä A kertoo enemmän kun haluan tietää. Tuijotan kattoon ajatukset kiertävät kehää. En pysty nukkumaan. Kun A hengittää raskaammin oksennan vessassa säälittäviä määriä pepsi maxia. Kurkkua polttaa aamuun saakka. Pakko nousta tekemään vatsalihaksia keskellä yötä. Kun tulen koulusta minua odottaa iso kimppu tulppaaneja. Päätä kiristää, keskustelemme mutta emme pääse mihinkään ratkaisuun. Aamulla lähden luennolle ja A junaan. Menen Tampereelle perjantaina. A haluaa punaviiniä ja paellaa. Lupaan punaviinin.

On niin helppoa vain olla syömättä. Nälkä on vain hetkittäin ja se menee nopeasti ohi ja unohtuu. Vatsa tulee aina liian täyteen enkä keksi mitään ruokaa mitä tekisi mieli. Voisipa syömisen vain lopettaa kokonaan. Huomenna ehkä vain Pepsi maxia ja Läkeroleja. Viikonloppuna kuitenkin tulee kaloreita enemmän vaikken joudukaan tällä kertaa menemään vanhempien luo syömään. Kämppikset tekee popcornia kattilassa ja haju täyttää koko asunnon.

46,6kg. Olen painanut tämän verran ehkä viimeksi ala-asteella.

She has got herself a universe

Hiusväri ostettu ! jee!

the more that i weigh the more time that i waste

170kcal tähän mennessä. Aamulla bodycombat ja kävely kouluun ja takaisin. Tarvin sykemittarin on vaikea arvioida kulutettuja kaloreita. On kevyt olo. Olen tyytyväinen itseeni. Palkitsen itseäni katsomalla jakson supersize vs. superskinny. Tulispa se sarja jo pian Suomeen. Tänään oli hyvä päivä.

Starving works

Kaunein lumisade alkoi kun kävelin Sibiksestä kotiin. Ostin huomiseksi ruuaksi kotimaisen kurkun ja purkkaa. Kuuntelin Radioheadin Amnesiac ja oli kevyt olo vatsassa. 355kcal tähän mennessä. Aion syödä vielä ainakin omenan ja profeel -jogurtin. En ymmärrä miten ihmiset voivat syödä niin paljon. Ihan vähälläkin pärjää ihan hyvin ja silti jaksaa kuntosalilla ja lenkillä.

A ei jaksa enää. Tarvit apua se sanoo toi ei oo normaalia miks koko ajan pitää laihduttaa sä oot jo vitun laiha mä oon niin vittuuntunut tähän tilanteeseen en jaksa olla koko ajan huolissani ja ärsyttää toi jo tajuatko miten paljon toi vaikuttaa muhun ja meidän parisuhteeseen. En tajua. käperryn sen syliin ja lupaan syödä enemmän.

Torstaina tulee paras ystävä Tampereelta kylään. Toivon että N ymmärtää etten voi syödä kaikkea mitä hän tai muut. Perjantaina mennään taas Mollyyn juomaan olutta. Taidan sallia sen itselleni. Pysyn kaikki muut päivät tiukkana. Tänään saan olla illan yksin. Kämppikset ovat lähteneet, ei vohvelibileitä tänään meillä.

Olen lopettanut kahvin juonnin, en oikein tiedä pitäisikö sitä juoda vai ei. Toisaalta se nopeuttaa aineenvaihduntaa mutta toisaalta se on diureetti ja jos sitä juo liikaa elimistö alkaa kerätä kaikkia muita nesteitä itseensä niin kuin kuivumisen pelossa, enkä tahdo sitäkään. Ehkä juon vain yhden kupin vihreää teetä iltaisin.

wake me up only nightmares take me in

Ratikassa haisee popcorni. Pikkutyttö syö leffasta ylijääneitä. Kuvottaa, vatsassa kiertää. Olen lihava ja ällöttävä. Luokkakaverit menevät Iguanaan syömään hei tuu meidän kaa oikeesti olis tosi kivaa, voi ei kun ehdin jo sopia muuta voi harmi olis ollu niin kivaa valehtelen. Istun kotona koko illan. En voi syödä siellä. En vain voi.

Keskellä yötä herään kipuun. Vatsaa pistää ja polttaa en saa henkeä. Yritän etsiä asentoa, mikään ei helpota. Juon vettä, mikään ei helpota. Kuudelta aamulla kipu jää taakse ja saan taas nukuttua. Koko päivän oksettaa. Onko tähän jotain lääkettä, jotain joka poistaa nesteen kehosta. Jotain joka veisi pois turvotuksen ja kivun.

Sisko tulee poikaystävän kanssa yöksi. Fetajuustokolmiota ja suklaavanukkaita aamupalaksi en mä kiitos ota mulla on tää mun oma jogurtti. Ne kävelevät niin hitaasti että turhaudun. En saa ikinä näitä oksettavia kaloreita pois itsestäni. Syön liikaa koko ajan. Oksetan itseäni. On pakko alkaa syödä vähemmän. Pakko.

Huominen luento on peruttu. Pitäisi tehdä ryhmätyötä mutta en jaksa. Huomenna menemme kämppiksen kanssa uimaan. En uskalla nousta pukuhuoneen isolle mekaaniselle vaa'alle. Kun olin ensimmäisen kerran uimahallissa menin ihmettelemään vaakaa. Siinä on iso taulu joka näyttää armottomasti numerot 500 gramman tarkkuudella. Alaston nainen tuli taakseni, kuule siihen vaan rohkeesti tää näyttää aina oikein mitkään digitaalivaa'at ei näytä. Mulla on jo kymmeniä vuosia pysynyt paino tossa viidessäkymmenessä kahdessa yli viidenkymmenen viiden ei saa mennä mutta mulla ei oo mitään hätää tiedätkö miksi, kato se on mä ite joka sitä ruokaa suuhuni pistän eikä kukaan muu että kato säkin vain tarkkaan mitä syöt ettet pääse lihomaan. Lupaan katsoa tarkkaan mitä syön, hymyilen vaikka huulia kiristää ja livahdan suihkuun.

Jos huomenna olisi parempi päivä.

yes i'm ready to jump

48,9kg

Luulin, että olisin lihonut tuhat kiloa viikonlopun aikana. Söin kotona käydessäni bataattikeittoa ja leipää ja join viiniä ja söin PÄHKINÖITÄ ja JOGURTTIMANSIKOITA. Maistui hyvältä mutta vatsa tuli kipeäksi niin isosta määrästä kerralla. Baarissa join vain vettä ja oksensin kipua pois.

Todista että sulla ei ole syömishäiriötä, A sanoo, syö huomenna 2000 kaloria niin uskon sua että kaikki on hyvin. Alan itkeä, en voi syödä kahtatuhatta. En voi syödä edes tuhatta. En vain voi.

Huomenna menen röntgeniin kuvauttamaan jalan. Eilisen lenkin jälkeen olen taas nilkuttanut koko päivän. Uinti on ainoa mikä ei satu. Olin tänään uimassa ja huomenna menen taas. Uimahallit ovat parasta thinspirationia: isot lihavat naiset kämmenenkokoisine nänneineen ja ne nuoret superlaihat tytöt joiden lapaluut törröttävät kuin pienet siivet selässä.

En haluaisi mitään muuta kun bodyattackiin kun uusi ohjelmakin on alkanut ja kaikkea. Haluan laittaa uudet housut jalkaan ja hyppiä eturivissä. Haluan tuntea kuinka sydämen syke ottaa kiinni musiikin, eikä ehdi ajatella mitään ja melkein tuntee kuinka kalorit sulavat pois.

Olen rakastunut Lily Alleniin. Tulispa se johonkin festareille kesällä.

Paino laskee hitaasti mutta varmasti. Mulla ei ole kiire. Aina kaikissa lehdissä sanotaan että mitä hitaammin sen pysyvämmin. En uskalla syödä liian vähääkään kaloreita koska helposti alan sitten ahmia ja oksentaa. Kaikki pysyy kontrollissa kun koskaan ei ole liian kova nälkä. Päätin että viimeistään kun kesäkuu alkaa painan 44kg.

Hiukset pitäisi värjätä mutta päätin, että hiusväri on palkinto sitten kun paino on 47.

Sunday morning

49,0kg

Eilen kiersin Töölönlahden kahdesti. Sormet muuttuivat valkoisiksi vaikka oli kahdet tumput päällekkäin. Oli pakko mennä kotiin lämmittelemään vaikka teki mieli vielä jatkaa. Matkalla näin sorsia ja kaneja ja koiria. Tänään menen Bodybalanceen, siellä on uusi ohjelma. Olen alkanut tykätä siitä. Mitä useammin käyn siellä sitä rankemmaksi se muuttuu ja lopuksi on aina rentoutus ja tuntuu niin hyvältä rauhoittua hetkeksi. Keskiviikkona on lääkäri jalasta. A tulee iltapäivällä ja on ehkä pari yötä. Lupasin, että teemme yhdessä japanilaisia Daifuku-leivoksia.

Perjantaina äiti oli Helsingissä. Ostimme kassillisen ruokaa Kampin K-marketista ja ota nyt vaan kaikkea kun mä maksan äiti sanoi. Ostin kallista luomu-teetä. Joimme teetä ja söimme profeel -cottifrutti välipalat. Oli jo ikävä äitiä. Äiti sanoi että minun pitää syödä enemmän ja lämmintä ruokaa. Ensi viikonloppuna menen kotiin. Lupasin laittaa ruokaa lauantaina.

Sain joululahjaksi keittiövaa'an, enkä ymmärrä miten olen koskaan voinut elää ilman sitä. Nyt pystyn kirjaamaan ylös paljon tarkemmin paljonko syön ja laskemaan kalorit. En ole yhtään ahdistunut kun tiedän tasan tarkkaan koko ajan paljonko olen syönyt. Huomasin, että jos olen kaupungilla tai koulussa ja joudun siellä ostamaan vaikka jonkun hedelmän ja syömään sen niin ahdistun suunnattomasti jos en voi punnita sitä. Onneksi kaupoissa voi käyttää hedelmävaakaa.

Voisinpa asua yksin. Näillä vuokrilla se vaan ei ehkä koskaan tule olemaan mahdollista. Kämppiksessä ei ole mitään vikaa. Hän on kivoin ja paras ystävä mutta joskus aina toivoo, että saisi olla täysin omassa rauhassa eikä tarvisi haistella maailman ihanimman tuoksuista linssipataa uunissa tai kuunnella vohveleiden tirinää pannussa. Ei olisi kuin minun omat turvalliset ruuat jääkaapissa.

Olin aivan sekaisin kun kuulin siitä Madonnan keikasta. Mun on ihan pakko päästä sinne. Ihan pakko.

Sun in my mouth

49,4kg

Omalla vaa'alla paino on aina enemmän kuin A:n luona. Tuntuu silti niin hyvältä olla Helsingissä taas. Jouluna paino nousi ja tuntui niin turvonneelta koko ajan. Nyt ensimmäistä kertaa joulun jälkeen tuntuu, että elämä on taas kontrollissa, syöminen on kontrollissa. Tammikuun aikana en ole oksentanut kertaakaan. Täällä on mun koti ja mun omat ruuat. Syön sen minkä suunnittelen ja olen päässyt jo muutaman kerran jumpallekin, sillä seurauksella tosin, että jalka on taas kipeytynyt. Ei auta vaikka kuinka venyttelen ja otan rauhallisesti. Viime viikon olin liikkumatta ja eilen kävin juoksemassa ja tänään jalka on tietenkin taas kipeä. Taidan soittaa sille fysioterapeutille jolla kävin joulukuussa ja kysyä mitä voin oikein tehdä.

Koulu on alkanut täydellä teholla. Paljon mielenkiintoisia kursseja alkoi mutta moni asia tuntuu aika vaikealta ja ostin tenttikirjan joka painaa 4,7 kiloa. Kilon enemmän kuin minä syntyessäni. Vielä kun jaksaisin lukea sitä, jotenkin aina vahingossa alan katsoa Britain's next top modelia vaikka pitäisi tehdä koulutöitä. Meillä alkoi ravinto-opin kurssikin, siitä olen tosi innostunut. Tuntuu, että kehoni on ollut säästöliekillä jo pitkään ja ehkä siellä opin miten saan sen palautumaan normaaliksi ja painon putoamaan taas. Ainakin olen jo alkanut lisätä proteiinia ruokavaliooni. Tänään minut mitattiin koulussa ja olin sentin pidempi kuin ennen! En tiedä olenko oikeasti voinut kasvaa vai onko se mittausvirhe.

Perjantaina äiti tulee käymään Helsingissä. Äiti haluaa mennä syömään. On jo ikävä äitiä kun ei olla nähty kuukauteen. Mietin kuinka saisin muutettua ravintolan pelkäksi kupiksi kahvia. Vihaan valehdella äidille. En halua sanoa, että olen syönyt koulussa tai ettei ole yhtään nälkä vaikka vatsa kurisee niin että sattuu. Inhoan itseäni aina kun olen valehdellut äidille. Se tuntuu niin pahalta. Äiti haluaa mulle aina vain kaikkea hyvää eikä se ansaitse valheita.

Tein uuden vuoden lupauksen, että laihdun kesään mennessä 5 kiloa. Tänään on hyvä olla. Tuntuu, että pystyn.